JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Maapallon edunvalvoja

Nuo­re­na Rai­ja-Lee­na Oja­nen haa­vei­li työs­tä YK:n kan­sain­vä­li­ses­sä tuo­mi­ois­tui­mes­sa, mut­ta pää­tyi­kin te­ke­mään lä­hes 30-vuo­ti­sen uran Dit­t­mar & Ind­re­niuk­sel­la lii­ke­ju­ri­dii­kan pa­ris­sa. WWF:n tu­le­mi­nen toi­mis­ton pro bono -asi­ak­kaak­si joh­dat­ti Oja­sen uu­del­le po­lul­le, joka vei ny­kyi­seen teh­tä­vään jär­jes­tön oi­keu­del­li­se­na neu­vo­nan­ta­ja­na.

Kun Rai­ja-Lee­na Oja­nen aloit­ti nuo­re­na ju­ris­ti­na Dit­t­mar & Ind­re­niuk­sel­la vuon­na 1988, toi­mis­tos­sa työs­ken­te­li kuu­si ju­ris­tia. Hä­nen läh­ties­sään vuon­na 2018 ju­ris­te­ja oli 60. Hän eh­ti näh­dä, mi­ten ala kas­voi, kan­sain­vä­lis­tyi ja tasa-ar­vois­tui. Aluk­si, kun ju­ris­te­ja oli vä­hän, kaik­ki te­ki­vät kaik­kea: Oja­sel­le tu­li­vat tu­tuk­si muun mu­as­sa yh­ti­öa­si­at, so­pi­muk­set, ra­hoi­tus, kiin­teis­töt ja työ­so­pi­muk­set.

– Omin­ta alu­et­ta­ni oli yri­tys­ten laa­ja-alai­nen neu­vo­nan­to so­pi­mus­neu­vot­te­luis­sa ja muis­sa asi­ois­sa, jot­ka ei­vät ra­joi­tu yh­teen oi­keu­de­na­laan, hän muis­te­lee nyt WWF:n toi­mis­tol­la is­tu­es­saan.

Pa­ras­ta työs­sä Dit­t­ma­ril­la oli­vat Oja­sen mie­les­tä pit­kä­ai­kai­set asi­ak­kaat, joi­den kans­sa pää­si nä­ke­mään, mi­ten so­pi­muk­set toi­mi­vat käy­tän­nös­sä.

– Mi­nul­le jat­ku­mo oli tär­ke­ää. Kun te­kee sa­mo­jen yri­tys­ten kans­sa 20 vuot­ta töi­tä, sil­loin nä­kee työn­sä jäl­jen ja sen, mi­ten so­pi­muk­sen kans­sa ele­tään; mis­tä lau­sek­kees­ta tu­lee rii­ta ja jos tu­lee, niin mi­ten se rat­ko­taan. 

Tuo sama pyr­ki­mys jat­ku­vuu­teen ja tu­le­vai­suu­teen kat­so­mi­seen on kes­keis­tä Oja­sen ny­kyi­ses­sä­kin teh­tä­väs­sä WWF:n oi­keu­del­li­se­na neu­vo­nan­ta­ja­na. Per­hey­ri­tys­ten kans­sa työs­ken­nel­les­sään Oja­nen tu­tus­tui yli­su­ku­pol­vi­sen vas­tuun aja­tuk­seen, jon­ka mu­kaan su­vun omai­suus tu­lee luo­vut­taa seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le vä­hin­tään yh­tä hy­väs­sä kun­nos­sa. Nämä pit­kän täh­täi­men ta­voit­teet pi­täi­si hä­nen mie­les­tään saa­da myös po­liit­ti­seen pää­tök­sen­te­koon ja toi­min­taan.

Haaveissa Haag

Nuo­re­na Ojas­ta kiin­nos­ti­vat kie­let ja ju­ri­diik­ka. Kun hän 16-vuo­ti­aa­na läh­ti Yh­dys­val­toi­hin vaih­to-op­pi­laak­si, hän kir­joit­ti ha­ke­muk­seen ha­lu­a­van­sa ju­ris­tik­si ja hoi­ta­maan ni­me­no­maan kan­sain­vä­lis­tä ju­ri­diik­kaa.

– Muis­tan, et­tä mi­nul­la oli sel­lai­nen haa­ve, et­tä mi­nus­ta tu­lee tuo­ma­ri Haa­gin tuo­mi­ois­tui­meen, hän hy­myi­lee.

Tie vei kui­ten­kin kan­sain­vä­li­sen oi­keu­den si­jaan yri­tys­ten neu­vo­nan­ta­jak­si. Kan­sain­vä­li­syys to­teu­tui hä­nen avus­ta­es­saan ul­ko­mai­sia yri­tyk­siä nii­den lii­ke­toi­min­nas­sa Suo­mes­sa. 

Dit­t­mar & Ind­re­niuk­sel­le Oja­nen ker­too pää­ty­neen­sä ”vä­hän va­hin­gos­sa”. 

– En oli­si iki­nä ha­ke­nut Dit­tik­sel­le, el­lei eräs kot­ka­lai­nen ju­ris­ti oli­si ker­to­nut mi­nul­le, et­tä ”Rai­ja, se on hie­no toi­mis­to, hae sin­ne!”, hän nau­raa.

Toi­mis­ton van­hat asi­ak­kaat oli­vat aluk­si epäi­le­väi­siä, kun nuo­ri nai­sa­si­a­na­ja­ja ryh­tyi hoi­ta­maan hei­dän asi­aan­sa . 

– Il­man kra­vat­tia en vas­tan­nut sen ajan mie­li­ku­vaa lii­ke­ju­ris­tis­ta. Mut­ta kun an­noin käyn­ti­kor­tin, jos­sa luki va­ra­tuo­ma­ri, niin he myön­tyi­vät, et­tä eh­kä mi­nä­kin jo­tain osaan.

Asi­a­na­ja­jan työn piti ol­la Oja­sel­le vain vä­li­ai­kai­nen rat­kai­su, mut­ta mie­len­kiin­toi­set keis­sit, vas­tuul­li­nen ja ke­hit­ty­vä työn­ku­va sekä ala­ti kas­va­va toi­mis­to ja osak­kuus al­koi­vat­kin tun­tua hy­väl­tä.

– Niin minä sit­ten huo­ma­sin jää­nee­ni, en­kä mis­sään vai­hees­sa suun­ni­tel­lut läh­te­vä­ni pois, hän ker­too.

Kohti unelmia

Oja­sen ja WWF:n yh­tei­nen tai­val al­koi kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten, kun WWF tuli Dit­t­ma­ril­le pro bono -asi­ak­kaak­si.

– Sen asi­ak­kuu­den tie­sin heti ha­lu­a­va­ni it­sel­le­ni.

Oja­nen sai ha­lu­a­man­sa ja vas­ta­si vuo­sia jär­jes­tön hal­lin­nol­li­sis­ta asi­ois­ta; re­kis­te­röin­neis­tä, vuok­ra­so­pi­muk­sis­ta ja vas­taa­vis­ta. Yh­teis­työn kaut­ta hän pää­tyi WWF:n kut­su­lis­toil­le ja osal­lis­tui jär­jes­tön ti­lai­suuk­siin.  

– Sa­mal­la al­tis­tuin uu­del­le tie­dol­le ja hah­mo­tin, mi­ten va­ka­va tä­män maa­il­man ti­lan­ne on. 

Vii­si­kymp­pi­se­nä Oja­nen koki myös toi­sen­lai­sen he­rä­tyk­sen. 

– Olin ai­na ha­lun­nut men­nä Yh­dys­val­toi­hin te­ke­mään LL.M.-tut­kin­non, mut­ta se oli jää­nyt. Kun oma tyt­tä­re­ni läh­ti opis­ke­le­maan ja toi­mis­ton nuo­ret kä­vi­vät te­ke­mäs­sä tut­kin­to­ja, mie­tin, et­tä voi­sin­ko mi­nä­kin vih­doin to­teut­taa haa­vee­ni.

Oja­nen sel­vit­ti, et­tä Ka­li­for­ni­an Ber­ke­leys­sä on mah­dol­lis­ta suo­rit­taa LL.M.-tut­kin­to kah­des­sa kol­men kuu­kau­den jak­sos­sa ke­sä­ai­kaan. Ber­ke­leys­sä otet­tiin in­nois­saan vas­taan ko­ke­nut lii­ke­ju­ris­ti, joka tuli kou­lun pen­kil­le osak­kaan pai­kal­ta. Ke­sät 2017 ja 2018 Oja­nen suo­rit­ti tut­kin­toa Ber­ke­leys­sä ja näki asi­a­na­ja­jien roo­lin uu­des­sa va­los­sa.

– Tapa, jol­la yh­dys­val­ta­lai­set asi­a­na­ja­jat osal­lis­tu­vat yh­teis­kun­nal­li­seen vai­kut­ta­mi­seen, muut­ti mie­li­ku­vaa­ni sii­tä, mitä ju­ris­ti voi teh­dä. Aja­tus­maa­il­ma nä­kyi yli­o­pis­tol­la­kin, sil­lä kaik­ki pro­fes­so­rit oli­vat mu­ka­na jon­kin jär­jes­tön toi­min­nas­sa. Sil­loin ajat­te­lin en­sim­mäi­sen ker­ran, et­tä mik­sei ju­ris­ti­kin voi­si ol­la jär­jes­tös­sä töis­sä. 

Sit­ten sat­tu­ma as­tui pe­liin. Juu­ri kun Oja­nen oli pa­lan­nut ko­tiin en­sim­mäi­sel­tä Ber­ke­leyn reis­sul­taan vuon­na 2017, hän näki Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa il­moi­tuk­sen, et­tä WWF et­sii ju­ris­tia.

– Ajat­te­lin, et­tä ei hem­met­ti. Tuos­sa se nyt on! 

Vaikuttamisen koko skaala

Rai­ja haki teh­tä­vää ja sai pai­kan. Hän ker­too vai­kut­tu­neen­sa po­si­tii­vi­ses­ti WWF:n ta­vas­ta teh­dä asi­oi­ta. 

– Tääl­lä ha­e­taan rat­kai­su­ja sen si­jaan, et­tä vain osoi­tel­tai­siin on­gel­mia. Mi­nua kieh­too myös se skaa­la, jol­la toi­mi­taan: sa­maan ai­kaan, kun pe­ra­taan ko­ti­maas­sa vir­ta­ve­si­poh­jia ja kun­nos­te­taan pe­rin­ne­niit­ty­jä, vai­ku­te­taan Ark­tis­ten alu­ei­den ko­kouk­sis­sa.

Oja­sen mu­kaan ym­pä­ris­tö­jär­jes­tö työ­paik­ka­na ero­aa pe­rin­tei­ses­tä asi­a­na­jo­toi­mis­tos­ta ai­na­kin sii­nä, et­tä jär­jes­tös­sä ih­mi­sil­lä on eri­lai­sia taus­to­ja, kun taas asi­a­na­ja­jil­la on kai­kil­la sama kou­lu­tus.

– Tääl­lä tör­mä­si sii­hen, mi­ten eri ta­val­la asi­ois­ta voi­daan aja­tel­la. Se on rik­kaus.

Asi­a­na­jo­taus­ta an­taa Oja­sen mie­les­tä hy­vät eväät po­liit­ti­seen vai­kut­ta­mis­työ­hön.

– Asi­a­na­jo­maa­il­mas­sa olen op­pi­nut tai­don kat­soa asi­aa sekä omas­ta et­tä neu­vot­te­lu­kump­pa­nin nä­kö­kul­mas­ta. Sil­loin löy­tää oi­ke­an ta­van ar­gu­men­toi­da ja et­siä rat­kai­sua. Sii­tä on kyse myös ny­kyi­ses­sä teh­tä­väs­sä­ni, kun jou­dum­me pe­rus­te­le­maan esi­mer­kik­si, mik­si val­ti­on bud­je­tis­sa pi­tää va­ra­ta 100 mil­joo­naa vuo­des­sa uu­siin suo­je­lu­a­lu­ei­siin. 

Asi­a­na­ja­ja­taus­tas­ta on etua myös eri­lai­sis­sa kuu­le­mis­ti­lan­teis­sa. 

– Jos sa­non esi­mer­kik­si va­li­o­kun­nas­sa, et­tä 25 vuo­den lii­ke­ju­ri­diik­ka­ko­ke­muk­sen pe­rus­teel­la tie­dän, et­tä maa­il­ma toi­mii näin, se ote­taan vas­taan.  

Oja­nen pai­not­taa, et­tä uu­den hal­li­tuk­sen työs­sä kes­ki­ös­sä ole­vat vaa­ti­muk­set esi­mer­kik­si pääs­tö­vä­hen­nyk­sis­tä ei­vät ole vi­her­pii­per­tä­mis­tä, vaan ta­lou­den­kin kan­nal­ta kes­kei­siä ky­sy­myk­siä. 

– Nyt ol­laan ihan sil­lä vii­mei­sel­lä ra­jal­la kään­tä­mäs­sä suun­taa. Tä­hän as­ti seu­raa­va su­ku­pol­vi on ai­na saa­nut pa­rem­man maa­il­man, mut­ta nyt on ajet­tu niin ko­vaa ja luon­non­va­ro­ja tuh­laa­val­la ra­ken­teel­la, et­tä mei­dän jäl­keem­me uh­kaa jää­dä jo­tain ihan muu­ta. Mi­nun su­ku­pol­ve­ni ton­til­la oli­si huo­leh­tia, et­tä se hom­ma kään­tyy jär­ke­väl­le to­lal­le. Sitä WWF te­kee po­liit­ti­sel­la vai­kut­ta­mis­työl­lään. 

Jo asi­a­na­ja­jan työs­sä Rai­ja piti sii­tä, et­tä työ­tä oh­ja­si­vat taus­tal­la ole­vat ar­vot.

– Asi­a­na­ja­jat voi­vat ol­la yl­pei­tä työs­tään, se on to­del­la ar­vo­kas­ta ja tär­ke­ää. Kun siir­ryin tän­ne, mo­net sa­noi­vat, et­tä oli­pa roh­ke­aa. It­se koen, et­tä kä­vi­pä tuu­ri, et­tä voin 30 vuo­den asi­a­na­jou­ran jäl­keen hyö­dyn­tää kaik­kea osaa­mis­ta­ni tääl­lä. Et­tä voin ol­la maa­pal­lon edun­val­vo­ja.

Teks­ti Mii­na Poi­ko­lai­nen // Ku­vat Mik­ko Kaup­pi­nen

Asi­a­na­ja­jia tar­vi­taan muu­tok­seen

Vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten elim­me maa­il­mas­sa, jos­sa il­mas­to- ja mo­ni­muo­toi­suus­ky­sy­myk­set ei­vät kuu­lu­neet ju­ris­tin ton­til­le. Rai­ja-Lee­na Oja­nen pai­not­taa, et­tä vii­meis­tään nyt vas­tuul­li­suus täy­tyy in­teg­roi­da mu­kaan kaik­keen te­ke­mi­seen. 

– Il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­ses­sä ym­pä­ris­tön ja ta­lou­se­lä­män edut kul­ke­vat sa­maan suun­taan. Sik­si rak­kaat ad­vo­kaat­ti­kol­le­gat ei­vät sai­si ol­la neu­vo­nan­nos­saan van­haan tu­keu­tu­via jar­ru­mie­hiä. Oli­si hie­noa, jos asi­a­na­ja­jat nos­tai­si­vat il­mas­to­kes­tä­vyy­den kes­kus­te­luun asi­ak­kai­den­sa kans­sa.

Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­tai­si Oja­sen mu­kaan sen sel­vit­tä­mis­tä, mi­ten kul­loi­nen­kin suun­ni­tel­tu yri­tys­jär­jes­te­ly suh­tau­tuu Pa­rii­sin il­mas­to­so­pi­muk­sen mää­rit­te­le­mään ”uu­teen maa­il­maan”, jos­sa pääs­töt pi­tää lei­ka­ta ja läm­pe­ne­mi­nen ra­ja­ta 1,5 as­tee­seen. 

– Se on se ky­sy­mys, jon­ka toi­voi­sin, et­tä lii­ke­ju­ris­tit lait­tai­si­vat dd-lis­toil­len­sa.

Yk­si WWF:n tär­keä vies­ti hal­li­tus­neu­vot­te­luis­sa­kin oli, et­tä nyt on kii­re teh­dä po­liit­ti­set pää­tök­set, jot­ka huo­mi­oi­vat il­mas­toon ja luon­non mo­ni­muo­toi­suu­teen liit­ty­vät reu­na­eh­dot, ja an­ta­vat yri­tys­toi­min­nal­le raa­mit. Ai­kaa ei ole enää hu­kat­ta­vak­si.

Oja­nen muis­tut­taa, mi­ten ar­vo­kas­ta asi­a­na­jo­toi­mis­to­jen te­ke­mä pro bono -työ on lah­joi­tus­ten ja han­ke­tu­kien va­ras­sa toi­mi­vil­le jär­jes­töil­le. Se on myös toi­mis­to­jen eli­neh­to, mi­kä­li ne ha­lu­a­vat rek­ry­toi­da nuo­ria osaa­jia. 

– Dit­tik­sel­lä huo­ma­sin, et­tä rek­ry­toin­ti­ti­lan­teis­sa nuo­ret ha­lu­si­vat tie­tää, mitä toi­mis­to te­kee vas­tuul­li­suu­den eteen. Nuo­ril­le mer­ki­tyk­sel­li­nen te­ke­mi­nen on muu­ta­kin kuin ta­lou­del­li­sia ar­vo­ja. Nyt olem­me saa­neet näh­dä, mi­ten he ovat nous­seet puo­lus­ta­maan omaa tu­le­vai­suut­taan. Pa­nen pal­jon toi­voa nuo­riin