Asianajaja Kirsi Åkerlund kisaamassa Malmössä vuonna 2017.
Teksti Tero Ikäheimonen // Kuva Kirsi Åkerlundin arkisto
”Harrastin lapsena taitoluistelua, mutta opiskeluaikoina harrastukseen tuli pitkä tauko. Vuonna 1999 eräs aikaisempi luistelukaverini houkutteli minut kokeilemaan muodostelmaluistelua aikuisten sarjassa. Innostuin kovasti ja olin lopulta mukana espoolaisessa Shadows-joukkueessa 13 vuoden ajan. Sen jälkeen palasin vielä tauon jälkeen toiseen joukkueeseen, Team Antiqueen, pariksi vuodeksi.
Nykyisin harrastan parin seuran aikuisten yksinluistelun harrastelijaryhmissä, minkä lisäksi harjoittelen ohjelmia oman valmentajan kanssa yleensä leireillä tai yksityistunneilla. Valmentajani on entinen maailmanmestaruustason taitoluistelija Elise Luovula, joka työskentelee nykyisin myös juristina, joten välillä yhteisten aikataulujen löytäminen on haastavaa.
Aikuisten sarjoissa voi itse määritellä, miten vaikeassa luokassa haluaa kilpailla. Aikuisten sarjojen kisat ovat sen verran rentoja ja kilpailijat kannustavat siellä toisiaan, joten laji ei enää tässä iässä aiheuta psyykkistä painetta. Laji vaatii kuitenkin suhteellisen hyvää fyysistä kuntoa, notkeutta ja ponnistusvoimaa – kaikki iän karttuessa hyödyllisiä ylläpidettäviä taitoja. Vanhimmat tuntemani kilpailijat Suomessa ovat yli 70-vuotiaita.
Luisteluohjelmien harjoitteleminen lienee myös hyvää dementian torjuntaa, koska liikkeiden tulee mennä oikeisiin kohtiin musiikissa. Muodostelmaluistelussa tämä oli erityisen tärkeää, koska jokaisen musiikin tahdin liike pitää muistaa, jotta kaikki tekevät sen samanaikaisesti. Muodostelmaluistelussa hienoa on harrastaminen joukkueessa; olen saanut sitä kautta myös paljon ystäviä.
Shadows-joukkueella oli luistelun lisäksi erilaisia oheislajeja, kuten baletti ja maratonjuoksu. Itse olen juossut 14 maratonia. Kerran jopa yhdistimme molemmat lajit kilpailemalla ensin luistelukisassa Zürichin lähellä ja juoksemalla seuraavana päivänä Zürichin maratonin.
Tällä hetkellä säännöllisiä harjoituksia on kahtena iltana viikossa ja leirejä pari kolme kertaa vuodessa. Mikäli työtilanne sallisi, luistelisin varmaan enemmän. Aikaa ei oikein riitä tarpeeksi kilpailuohjelmien harjoitteluun, mutta onneksi kilpaileminen tasollani ei ole kovin vakavaa ja kilpailuihin voi mennä, vaikka tuntuu, ettei ole ehtinyt harjoitella riittävästi.
Luistelu on fyysisesti erittäin monipuolinen ja erilaisia taitoja kehittävä harrastus. Harjoituksissa pitää jatkuvasti keskittyä tekemiseen, jolloin työasiat kaikkoavat mielestä.”
Arkisto