”Olen tavannut kymmeniä ihmisiä, jotka kuvittelevat juristinsa olevan nainen, vaikka oikeasti kyseessä on mies. He uskovat keskustelleensa asianajajansa kanssa, vaikka keskustelukumppani on ollut esimerkiksi lakitoimiston sihteeri tai tulkki.” Näin kertoi suomalainen ihmisoikeusaktivisti, joka on ollut mukana selvittämässä noin kahtasataa turvapaikkaprosessia. Joukossa on hätkähdyttäviä tapauksia.
Kymmenet ihmiset eivät ole keskustelleet juristinsa kanssa koskaan. Oikeudellinen avustaja ei ole missään vaiheessa käynyt asiakkaansa kanssa läpi päätöstä, vaan keskustelut on hoitanut toinen henkilö.
Kymmenissä tapauksissa asiakas oli toimittanut oikeudelliselle avustajalleen tilanteestaan aineistoa, jota tämä ei ollut liittänyt valitukseen. Monissa tapauksissa avustaja oli nostanut täyden palkkion valituksesta, jonka asiasisältö oli: ”Valitamme päätöksestä. Asiakas on vainon uhri.”
Joissakin tapauksissa asiakas sai tiedon päätöksestä niin myöhään, ettei siitä enää voinut valittaa. Joissakin tapauksissa taas asianajaja oli tehnyt valituksen päätöksestä keskustelematta asiakkaansa kanssa lainkaan. Yhdessä tapauksessa irakilainen perhe oli päätynyt paperittomaksi tietämättään, koska asianajaja ei omien sanojensa mukaan halunnut tuottaa perheelle pettymystä kertomalla negatiivisesta päätöksestä.
Yhteistä kymmenille selvitetyille tapauksille oli, että ihmisillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten heidän asiaansa oli oikeudessa hoidettu tai kuka sitä hoiti. Useissa tapauksissa päätökset tehtiin puutteellisin tiedoin, koska asiakkaan toimittama aineisto ei koskaan päätynyt osaksi käsittelyä.
Oikeudenmukainen oikeusprosessi on ihmisoikeuksiin kuuluva perusoikeus. Sen perusedellytyksiä ovat muun muassa yhdenvertaisuus, oikeus tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös sekä tehokkaat muutoksenhakukeinot. Kymmenissä selvityksen kohteina olleissa turvapaikkaprosesseissa nämä edellytykset eivät ole toteutuneet.
Oikeusvaltiossa näin ei pitäisi tapahtua. Erityisen huolestuttavaa on, että laiminlyönnit koskevat haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, joiden kohdalla prosessin lopputuloksesta saattaa riippua koko elämä.
Jos Maahanmuuttoviraston virkailijat pitävät asiakkaan kertomusta epäluotettavana, oikeudellisen avustajan toimittamalla aineistolla on suojelutarpeen arvioinnissa keskeinen merkitys. Turvapaikanhakijat, joista suurin osa ei osaa suomen kieltä eikä tunne suomalaista oikeusjärjestelmää, ovat oikeusprosesseissa kaikkein hauraimmassa asemassa. Heistä harvalla on mahdollisuutta penätä oikeuksiaan, tai edes ymmärtää, millä tavalla asian käsittely on hoidettu.
Laiminlyöntien taustalla voi olla monta syytä, mutta ainakin yksi on hyvin konkreettinen: raha. Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden oikeudelliset avustajat saavat työstään urakkapalkkion. Harva yksityinen yritys pystyy panostamaan kovin paljon aikaa työhön, jossa korvaus ei vastaa työn määrää. Toisaalta asiakkaan oikeusturva saattaa kärsiä myös julkisen oikeusavun piirissä. Useiden kuntien oikeusaputoimistoissa turvapaikanhakijoiden asioita hoitavat juristit, joiden paras asiantuntemus on joltain muulta lainsäädännön alueelta kuin ulkomaalaislaista. Tilanne on samankaltainen kuin se, että läppävikaa sairastava potilas joutuisi turvautumaan korvalääkärin apuun.
Elina Hirvonen
kirjailija, elokuvantekijä
Arkisto