Asi­a­na­ja­jil­la on vä­hän eri­koi­nen kuva sekä it­ses­tään et­tä pal­ve­lui­ta os­ta­vis­ta asi­ak­kais­ta.

Asi­a­na­jo­toi­mis­to Dot­ti­rin toi­mi­tus­joh­ta­jan Jo­han­na Ran­ta­sen väi­te voi saa­da joi­den­kin kol­le­goi­den kul­ma­kar­vat ko­ho­a­maan, mut­ta Ran­ta­nen on tätä poh­ti­nut pal­jon.

– Asi­a­na­ja­ja miel­le­tään pe­rin­tei­ses­ti it­se­näi­sek­si am­ma­tin­har­joit­ta­jak­si. Roo­liin kuu­luu tänä päi­vä­nä tosi pal­jon vaa­ti­muk­sia ja odo­tuk­sia, joi­ta yk­si ih­mi­nen voi har­vem­min täyt­tää. Pi­tää ol­la bril­jant­ti kir­joit­ta­ja, lois­ta­va neu­vot­te­li­ja, hyvä myy­jä, esiin­ty­jä, esi­mies ja joh­ta­ja. Luon­net­ta ei kui­ten­kaan juu­ri sai­si näyt­tää, Ran­ta­nen sa­noo.

Ei ih­me, et­tä moni nuo­ri ju­ris­ti ko­kee asi­a­na­jo­maa­il­man ko­vak­si ja raa­dol­li­sek­si. Ran­ta­sen mie­les­tä on oi­ke­as­taan kum­ma, et­tä alan si­säl­lä on täl­lai­sia odo­tuk­sia.

– Har­vem­min asi­ak­kaat­kaan odot­ta­vat ki­vi­kas­vois­ta so­tu­ria te­pas­te­le­maan neuk­ka­riin. Ih­mi­set tyk­kää­vät teh­dä töi­tä tois­ten ih­mis­ten kans­sa.

Ran­ta­sel­la on sel­lai­nen kä­si­tys, et­tä mo­nes­ti asi­ak­kaat aras­te­le­vat asi­a­na­jo­toi­mis­toon tu­loa ja ju­ris­tin ta­paa­mis­ta, ”va­ro­vat sa­no­jaan ja va­ro­vat kol­hi­mas­ta mar­mo­ri­lat­ti­aa”. He ko­ke­vat, et­tä asi­a­na­jo­pal­ve­lui­den käyt­tö on oman mu­ka­vuu­sa­lu­een ul­ko­puo­lel­la. Näin ei tar­vit­si­si ol­la.

32-vuotiaana toimitusjohtajaksi

Muu­tok­sen ha­lus­ta läh­ti koko Dot­ti­rin yri­ty­si­dea. Ran­ta­nen pe­rus­ti toi­mis­ton yh­des­sä kuu­den kol­le­gan kans­sa vuon­na 2016 ol­les­saan vas­ta 28-vuo­ti­as. Tämä tuli yl­lä­tyk­se­nä hä­nel­le it­sel­leen­kin. Hän työs­ken­te­li tuol­loin Bo­re­niuk­sel­la kol­mat­ta vuot­ta ei­kä ol­lut haa­veil­lut yrit­tä­jyy­des­tä.

– Olin vä­hän ai­em­min to­den­nut yh­del­le kol­le­gal­le, et­tä mi­nua ei kyl­lä kiin­nos­ta yrit­tä­jyys lain­kaan. Olen sii­hen ai­van lii­an tur­val­li­suus­ha­kui­nen ja olen mie­lel­lä­ni työn­te­ki­jä­nä lo­pun elä­mää­ni.

Dot­ti­rin pe­rus­ta­jiin kuu­lui toi­nen Bo­re­niuk­sel­la työs­ken­nel­lyt ju­ris­ti, Ant­ti In­na­nen, joka aloit­ti Dot­ti­rin en­sim­mäi­se­nä toi­mi­tus­joh­ta­ja­na. Ran­ta­ses­ta tun­tui heti, et­tä pe­rus­ta­ja­po­ruk­ka pu­hui juu­ri sii­tä, mitä hän ha­lu­si it­se­kin ryh­tyä edis­tä­mään.

– Edel­leen halu on kova uu­dis­taa mei­dän alaam­me ja ky­see­na­lais­taa jat­ku­vas­ti, teh­dään­kö mei­dän toi­mi­a­lal­lam­me asi­oi­ta jär­ke­väl­lä, asi­a­ka­sys­tä­väl­li­sel­lä ta­val­la.

Dot­tir on tek­no­lo­gi­aan ja luo­viin aloi­hin eri­kois­tu­nut asi­a­na­jo­toi­mis­to. Toi­mek­si­an­toi­hin tar­vi­taan kui­ten­kin usei­den oi­keu­de­na­lo­jen osaa­mis­ta, kos­ka nii­hin liit­tyy kiin­te­äs­ti esi­mer­kik­si työ­oi­keu­sa­si­oi­ta, yri­tys­kaup­po­ja ja rii­to­jen rat­kai­sua. Ny­ky­ään Dot­tir työl­lis­tää jo noin 30 hen­keä.

Ran­ta­nen sa­noo, et­tä he ovat ha­lun­neet tar­jo­ta asi­ak­kail­le toi­mis­ton, jon­ne us­kal­taa soit­taa ja tul­la käy­mään, ja hen­ki­lös­töl­le työ­pai­kan, jos­sa ih­mi­set voi­vat ol­la omia it­se­jään. Osak­kaat­kin ovat ja­ka­neet roo­lin­sa sen mu­kaan, kuka on hyvä mis­sä­kin.

– Sii­tä saa älyt­tö­män pal­jon voi­maa, kun voi pe­lot­ta hyö­dyn­tää vah­vuuk­si­aan ja myön­tää heik­kou­ten­sa, ei­kä ener­gi­aa kulu fa­sa­din yl­lä­pi­tä­mi­seen ja vir­hei­den pii­lot­ta­mi­seen.

Ih­mi­set työs­ken­te­le­vät yh­des­sä yri­tyk­se­nä ei­vät­kä yk­si­löi­nä.

– Meil­lä kaik­ki asi­ak­kuu­det ovat fir­man asi­ak­kuuk­sia. Näin sen näh­däk­se­ni kuu­luu mo­der­nis­sa yri­tys­toi­min­nas­sa ol­la­kin. Yh­des­sä olem­me vah­vem­pia kuin yk­si­löi­nä.

Töitä aina vähän liikaa

Oman epä­täy­del­li­syy­den sie­tä­mi­nen oli myös Ran­ta­sel­le kova paik­ka. Hän vaa­ti nuo­re­na ju­ris­ti­na it­sel­tään pal­jon. Per­fek­ti­o­nis­mi on­nis­tui vie­lä sil­loin, kun hän toi­mi työn­te­ki­jä­nä, mut­ta yrit­tä­jä­nä vaa­ti­muk­sia al­koi ka­sau­tua lii­kaa.

Ny­ky­ään Hel­sin­gin Poh­joi­sesp­la­na­din pa­raa­ti­pai­kal­la si­jait­se­van Dot­ti­rin al­ku oli vaa­ti­ma­ton. Pe­rus­ta­jat aloit­ti­vat pa­rin huo­neen toi­mis­to­yh­tei­sös­tä, jos­sa kaik­ki hoi­det­tiin it­se.

– Minä toi­min pit­kään it-tu­ke­na kai­kil­le osak­kail­le ja ju­ris­teil­le. Jos­sain vai­hees­sa lo­pul­ta raas­kit­tiin hom­ma­ta ihan oi­kea it-tuki.

Al­ku­vuo­si­na Ran­ta­sel­la oli kau­sia, jol­loin hän ei miet­ti­nyt vuo­ro­kau­den ai­ka­na mi­tään muu­ta kuin työ­tä.

– Pari vuot­ta vie­räh­ti en­nen kuin ta­ju­sin, et­tä jos en an­na it­sel­le­ni ar­moa, en tule jak­sa­maan täl­lä toi­mi­a­lal­la ko­vin pit­kään.

Sit­tem­min Ran­ta­nen on ope­tel­lut tai­don ol­la huo­leh­ti­mat­ta lii­kaa. Hä­nen työs­tään noin puo­let on joh­ta­mis­ta ja esi­mies­työ­tä, puo­let subs­tans­sia, ju­ris­tin työ­tä. Hän ko­et­taa jät­tää työ­a­si­at työ­pai­kal­le ja ke­hot­taa myös tuo­rei­ta ju­ris­te­ja ar­mol­li­suu­teen it­seä koh­taan.

– Meil­lä ei ole sel­lais­ta kier­to­kul­kua, et­tä ih­mi­siä ote­taan muu­ta­mak­si vuo­dek­si, aje­taan lop­puun ja vaih­de­taan uu­siin. Ha­lu­am­me kas­vat­taa nuo­ris­ta eri­no­mai­sia ju­ris­te­ja, jot­ka ha­lu­a­vat teh­dä pit­kän uran ni­me­no­maan meil­lä.

Asiat voi sanoa ymmärrettävästi

Dot­tir voit­ti vii­me ke­vää­nä Fen­nia Prize -muo­toi­lu­kil­pai­lun Grand Prix -pal­kin­non. Asi­a­na­jo­toi­mis­to pal­kit­tiin toi­min­nas­taan le­gal de­sign -liik­keen kan­sain­vä­li­se­nä moot­to­ri­na.

Muo­toi­lu on tul­lut mu­kaan eri alo­jen ajat­te­luun. Muo­toi­lu­kil­pai­lus­sa pal­kit­tiin rin­nak­kain niin te­ol­li­sia tuot­tei­ta kuin pal­ve­lui­ta.

Oi­keu­del­li­nen muo­toi­lu on aja­tuk­se­na yk­sin­ker­tais­ta. Ju­ris­tit pu­ke­vat so­pi­muk­set ja neu­vot sel­lai­seen muo­toon, et­tä maal­lik­ko ym­mär­tää ja vie­lä­pä jak­saa omak­sua asi­an. Dot­tir on alus­ta läh­tien ha­lun­nut ol­la luo­mas­sa täl­lais­ta toi­min­ta­kult­tuu­ria ja teh­dä sil­lä lii­ke­toi­min­taa. Dot­tir on ol­lut pe­rus­ta­ja­na vuo­des­ta 2016 jär­jes­te­tys­sä Le­gal De­sign Sum­mit -ta­pah­tu­mas­sa, joka on maa­il­man suu­rin oi­keu­del­li­sen muo­toi­lun ta­pah­tu­ma.

Ran­ta­nen tör­mä­si kol­le­gan­sa Ant­ti In­na­sen kans­sa le­gal de­sign -kä­sit­tee­seen Dot­ti­rin syn­ty­ai­koi­na.

– Olim­me it­se­kin miet­ti­neet, et­tä hit­to vie kun asi­ak­kaat ei­vät ym­mär­rä näi­tä mei­dän pa­pe­rei­tam­me. On ab­sur­dia, et­tä tuo­tam­me sel­lais­ta ka­maa, jota asi­ak­kaat ei­vät osaa käyt­tää.

Oi­keu­del­li­nen muo­toi­lu voi ol­la ju­ris­tien ja muo­toi­li­joi­den yh­teis­työ­tä. Dot­tir on teh­nyt oi­keu­del­li­sen muo­toi­lun hank­kei­ta usein asi­a­ka­sy­ri­tyk­sen mark­ki­noin­ti- tai muo­toi­luo­sas­ton kans­sa ja jos­kus tar­jon­neet pal­ve­lua yh­des­sä muo­toi­lu­y­ri­tyk­sen kans­sa.

Dot­tir on myös ke­hit­tä­nyt tek­no­lo­gi­aa, jol­la voi­daan hel­pot­taa ju­ris­tin työ­tä, esi­mer­kik­si koo­dan­nut ta­va­ra­merk­kien ha­ku­ko­neen, jol­la pää­see ha­ke­maan tie­to­ja useis­ta tie­to­kan­nois­ta.

Oi­keus­tek­no­lo­gia on vai­kea laji, ei­kä asi­a­na­jo­toi­mis­to Ran­ta­sen mu­kaan ole eh­kä pa­ras paik­ka ke­hit­tää sitä. Oh­jel­mis­to­bis­nek­ses­sä py­ri­tään usein skaa­laa­maan lii­ke­toi­min­ta maa­il­man­laa­jui­sek­si, jol­loin hin­nat voi pi­tää asi­ak­kail­le ma­ta­li­na. Ju­ris­tien työ­ka­lu­ja ei saa heti glo­baa­leik­si, kos­ka niis­sä täy­tyy ot­taa huo­mi­oon joka maan lain­sää­dän­tö. Li­säk­si ju­ri­diik­ka on sy­väs­ti si­dok­sis­sa kie­leen.

Koukeroisuus lisää juridisia riskejä

Muo­toi­lu­a­jat­te­lun voi jo­kai­nen ju­ris­ti ulot­taa työ­hön­sä. Eläm­me no­pe­a­tem­poi­ses­sa maa­il­mas­sa, jos­sa kuka ta­han­sa jou­tuu muo­toi­le­maan vies­tin­sä hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­väk­si, niin myös asi­a­na­ja­jat.

– Ju­ris­tit ovat kar­ri­koi­dus­ti yl­lä­pi­tä­neet ku­vaa ju­ri­dii­kas­ta sa­la­tie­tee­nä: et­te te maal­li­kot voi tätä ym­mär­tää, jo­ten kan­nat­taa­kin mak­saa 500 eu­roa per tun­ti. Hy­vää asi­a­kas­pal­ve­lua on kui­ten­kin pu­res­kel­la neu­vot käyt­tö­kel­poi­seen muo­toon, vaik­ka asi­an poh­ti­mi­seen oli­si it­sel­lä men­nyt viik­ko­kau­sia, Ran­ta­nen sa­noo.

Dot­tir esi­mer­kik­si muo­toi­li Kes­kus­kaup­pa­ka­ma­ril­le uu­sik­si oh­jeet, joil­la se neu­voo vä­li­mies­me­net­te­lyn käyt­töä rii­to­jen rat­kai­sus­sa. Alun pe­rin tie­dot oli­vat pdf-teks­ti­nä, mut­ta ne muo­toil­tiin säh­köi­sek­si työ­ka­luk­si, jos­sa voi klik­kail­la au­ki vas­tauk­sia eri ky­sy­myk­siin.

– On­gel­ma­na oli, et­tä ih­mi­set ei­vät us­kal­ta­neet käyt­tää vä­li­mies­me­net­te­lyä, kos­ka he ei­vät tien­neet, mitä se mak­saa ja mi­ten pro­ses­si ete­nee.

Ju­ri­di­nen kie­li on kou­ke­rois­ta, kos­ka ha­lu­taan ol­la ek­sak­te­ja ja vält­tää ris­kit. Ran­ta­sen mu­kaan kou­ke­roi­suus kui­ten­kin pa­ra­dok­saa­li­ses­ti ai­heut­taa ju­ri­di­sia ris­ke­jä ja oi­keus­tur­va­on­gel­mia. Ih­mi­set saat­ta­vat lan­nis­tua tie­don vai­keu­des­ta ja ol­la ha­ke­mat­ta oi­keut­ta asi­al­leen. He saat­ta­vat toi­mia vas­toin oh­jei­ta, jos he ei­vät jak­sa lu­kea fir­man la­ki­o­sas­ton oh­jeis­tus­ta läpi.

– On jat­ku­vas­ti ti­lan­tei­ta, jois­sa bis­ne­sih­mi­set ei­vät ole jak­sa­neet pe­reh­tyä ju­ris­tin oh­jeis­tuk­seen ei­vät­kä ole si­säis­tä­neet so­pi­muk­sen si­säl­töä, ja on toi­mit­tu so­pi­muk­sen vas­tai­ses­ti.

Ai­na muo­toi­lu ei tar­koi­ta tie­don kar­si­mis­ta. Kun Dot­tir laa­ti uu­sik­si elä­ke­va­kuu­tu­syh­tiö Var­man työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke­pää­tök­set, kir­jeis­tä tuli ai­em­paa pi­dem­piä. Ju­ris­tit haas­tat­te­li­vat Var­man asi­ak­kai­ta ja sel­vit­ti­vät, mitä nämä toi­vo­vat. Kiel­tei­sen pää­tök­sen saa­nut ei hyö­dy niin­kään py­kä­lä­viit­tauk­sis­ta vaan oh­jeis­ta sii­hen, mitä teh­dä seu­raa­vak­si.

– It­se saan täs­tä työs­tä mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä, kun pys­tyn ole­maan avuk­si muil­le ih­mi­sil­le. Pys­tyn rat­kai­se­maan hei­dän on­gel­mi­aan ja tuo­maan heil­le hel­po­tus­ta elä­mään, Ran­ta­nen sa­noo.