Teksti Terhi Hautamäki // Kuvat Marja Väänänen
Dottirin toimitusjohtaja Johanna Rantanen sanoo, että asianajajan ei tarvitse olla persoonaton kivikasvo. Juridisen neuvon voi muotoilla niin, että ihmiset ymmärtävät sen.
Asianajajilla on vähän erikoinen kuva sekä itsestään että palveluita ostavista asiakkaista.
Asianajotoimisto Dottirin toimitusjohtajan Johanna Rantasen väite voi saada joidenkin kollegoiden kulmakarvat kohoamaan, mutta Rantanen on tätä pohtinut paljon.
– Asianajaja mielletään perinteisesti itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Rooliin kuuluu tänä päivänä tosi paljon vaatimuksia ja odotuksia, joita yksi ihminen voi harvemmin täyttää. Pitää olla briljantti kirjoittaja, loistava neuvottelija, hyvä myyjä, esiintyjä, esimies ja johtaja. Luonnetta ei kuitenkaan juuri saisi näyttää, Rantanen sanoo.
Ei ihme, että moni nuori juristi kokee asianajomaailman kovaksi ja raadolliseksi. Rantasen mielestä on oikeastaan kumma, että alan sisällä on tällaisia odotuksia.
– Harvemmin asiakkaatkaan odottavat kivikasvoista soturia tepastelemaan neukkariin. Ihmiset tykkäävät tehdä töitä toisten ihmisten kanssa.
Rantasella on sellainen käsitys, että monesti asiakkaat arastelevat asianajotoimistoon tuloa ja juristin tapaamista, ”varovat sanojaan ja varovat kolhimasta marmorilattiaa”. He kokevat, että asianajopalveluiden käyttö on oman mukavuusalueen ulkopuolella. Näin ei tarvitsisi olla.
Muutoksen halusta lähti koko Dottirin yritysidea. Rantanen perusti toimiston yhdessä kuuden kollegan kanssa vuonna 2016 ollessaan vasta 28-vuotias. Tämä tuli yllätyksenä hänelle itselleenkin. Hän työskenteli tuolloin Boreniuksella kolmatta vuotta eikä ollut haaveillut yrittäjyydestä.
– Olin vähän aiemmin todennut yhdelle kollegalle, että minua ei kyllä kiinnosta yrittäjyys lainkaan. Olen siihen aivan liian turvallisuushakuinen ja olen mielelläni työntekijänä lopun elämääni.
Dottirin perustajiin kuului toinen Boreniuksella työskennellyt juristi, Antti Innanen, joka aloitti Dottirin ensimmäisenä toimitusjohtajana. Rantasesta tuntui heti, että perustajaporukka puhui juuri siitä, mitä hän halusi itsekin ryhtyä edistämään.
– Edelleen halu on kova uudistaa meidän alaamme ja kyseenalaistaa jatkuvasti, tehdäänkö meidän toimialallamme asioita järkevällä, asiakasystävällisellä tavalla.
Dottir on teknologiaan ja luoviin aloihin erikoistunut asianajotoimisto. Toimeksiantoihin tarvitaan kuitenkin useiden oikeudenalojen osaamista, koska niihin liittyy kiinteästi esimerkiksi työoikeusasioita, yrityskauppoja ja riitojen ratkaisua. Nykyään Dottir työllistää jo noin 30 henkeä.
Rantanen sanoo, että he ovat halunneet tarjota asiakkaille toimiston, jonne uskaltaa soittaa ja tulla käymään, ja henkilöstölle työpaikan, jossa ihmiset voivat olla omia itsejään. Osakkaatkin ovat jakaneet roolinsa sen mukaan, kuka on hyvä missäkin.
– Siitä saa älyttömän paljon voimaa, kun voi pelotta hyödyntää vahvuuksiaan ja myöntää heikkoutensa, eikä energiaa kulu fasadin ylläpitämiseen ja virheiden piilottamiseen.
Ihmiset työskentelevät yhdessä yrityksenä eivätkä yksilöinä.
– Meillä kaikki asiakkuudet ovat firman asiakkuuksia. Näin sen nähdäkseni kuuluu modernissa yritystoiminnassa ollakin. Yhdessä olemme vahvempia kuin yksilöinä.
Oman epätäydellisyyden sietäminen oli myös Rantaselle kova paikka. Hän vaati nuorena juristina itseltään paljon. Perfektionismi onnistui vielä silloin, kun hän toimi työntekijänä, mutta yrittäjänä vaatimuksia alkoi kasautua liikaa.
Nykyään Helsingin Pohjoisesplanadin paraatipaikalla sijaitsevan Dottirin alku oli vaatimaton. Perustajat aloittivat parin huoneen toimistoyhteisöstä, jossa kaikki hoidettiin itse.
– Minä toimin pitkään it-tukena kaikille osakkaille ja juristeille. Jossain vaiheessa lopulta raaskittiin hommata ihan oikea it-tuki.
Alkuvuosina Rantasella oli kausia, jolloin hän ei miettinyt vuorokauden aikana mitään muuta kuin työtä.
– Pari vuotta vierähti ennen kuin tajusin, että jos en anna itselleni armoa, en tule jaksamaan tällä toimialalla kovin pitkään.
Sittemmin Rantanen on opetellut taidon olla huolehtimatta liikaa. Hänen työstään noin puolet on johtamista ja esimiestyötä, puolet substanssia, juristin työtä. Hän koettaa jättää työasiat työpaikalle ja kehottaa myös tuoreita juristeja armollisuuteen itseä kohtaan.
– Meillä ei ole sellaista kiertokulkua, että ihmisiä otetaan muutamaksi vuodeksi, ajetaan loppuun ja vaihdetaan uusiin. Haluamme kasvattaa nuorista erinomaisia juristeja, jotka haluavat tehdä pitkän uran nimenomaan meillä.
Dottir voitti viime keväänä Fennia Prize -muotoilukilpailun Grand Prix -palkinnon. Asianajotoimisto palkittiin toiminnastaan legal design -liikkeen kansainvälisenä moottorina.
Muotoilu on tullut mukaan eri alojen ajatteluun. Muotoilukilpailussa palkittiin rinnakkain niin teollisia tuotteita kuin palveluita.
Oikeudellinen muotoilu on ajatuksena yksinkertaista. Juristit pukevat sopimukset ja neuvot sellaiseen muotoon, että maallikko ymmärtää ja vieläpä jaksaa omaksua asian. Dottir on alusta lähtien halunnut olla luomassa tällaista toimintakulttuuria ja tehdä sillä liiketoimintaa. Dottir on ollut perustajana vuodesta 2016 järjestetyssä Legal Design Summit -tapahtumassa, joka on maailman suurin oikeudellisen muotoilun tapahtuma.
Rantanen törmäsi kollegansa Antti Innasen kanssa legal design -käsitteeseen Dottirin syntyaikoina.
– Olimme itsekin miettineet, että hitto vie kun asiakkaat eivät ymmärrä näitä meidän papereitamme. On absurdia, että tuotamme sellaista kamaa, jota asiakkaat eivät osaa käyttää.
Oikeudellinen muotoilu voi olla juristien ja muotoilijoiden yhteistyötä. Dottir on tehnyt oikeudellisen muotoilun hankkeita usein asiakasyrityksen markkinointi- tai muotoiluosaston kanssa ja joskus tarjonneet palvelua yhdessä muotoiluyrityksen kanssa.
Dottir on myös kehittänyt teknologiaa, jolla voidaan helpottaa juristin työtä, esimerkiksi koodannut tavaramerkkien hakukoneen, jolla pääsee hakemaan tietoja useista tietokannoista.
Oikeusteknologia on vaikea laji, eikä asianajotoimisto Rantasen mukaan ole ehkä paras paikka kehittää sitä. Ohjelmistobisneksessä pyritään usein skaalaamaan liiketoiminta maailmanlaajuiseksi, jolloin hinnat voi pitää asiakkaille matalina. Juristien työkaluja ei saa heti globaaleiksi, koska niissä täytyy ottaa huomioon joka maan lainsäädäntö. Lisäksi juridiikka on syvästi sidoksissa kieleen.
Muotoiluajattelun voi jokainen juristi ulottaa työhönsä. Elämme nopeatempoisessa maailmassa, jossa kuka tahansa joutuu muotoilemaan viestinsä helposti lähestyttäväksi, niin myös asianajajat.
– Juristit ovat karrikoidusti ylläpitäneet kuvaa juridiikasta salatieteenä: ette te maallikot voi tätä ymmärtää, joten kannattaakin maksaa 500 euroa per tunti. Hyvää asiakaspalvelua on kuitenkin pureskella neuvot käyttökelpoiseen muotoon, vaikka asian pohtimiseen olisi itsellä mennyt viikkokausia, Rantanen sanoo.
Dottir esimerkiksi muotoili Keskuskauppakamarille uusiksi ohjeet, joilla se neuvoo välimiesmenettelyn käyttöä riitojen ratkaisussa. Alun perin tiedot olivat pdf-tekstinä, mutta ne muotoiltiin sähköiseksi työkaluksi, jossa voi klikkailla auki vastauksia eri kysymyksiin.
– Ongelmana oli, että ihmiset eivät uskaltaneet käyttää välimiesmenettelyä, koska he eivät tienneet, mitä se maksaa ja miten prosessi etenee.
Juridinen kieli on koukeroista, koska halutaan olla eksakteja ja välttää riskit. Rantasen mukaan koukeroisuus kuitenkin paradoksaalisesti aiheuttaa juridisia riskejä ja oikeusturvaongelmia. Ihmiset saattavat lannistua tiedon vaikeudesta ja olla hakematta oikeutta asialleen. He saattavat toimia vastoin ohjeita, jos he eivät jaksa lukea firman lakiosaston ohjeistusta läpi.
– On jatkuvasti tilanteita, joissa bisnesihmiset eivät ole jaksaneet perehtyä juristin ohjeistukseen eivätkä ole sisäistäneet sopimuksen sisältöä, ja on toimittu sopimuksen vastaisesti.
Aina muotoilu ei tarkoita tiedon karsimista. Kun Dottir laati uusiksi eläkevakuutusyhtiö Varman työkyvyttömyyseläkepäätökset, kirjeistä tuli aiempaa pidempiä. Juristit haastattelivat Varman asiakkaita ja selvittivät, mitä nämä toivovat. Kielteisen päätöksen saanut ei hyödy niinkään pykäläviittauksista vaan ohjeista siihen, mitä tehdä seuraavaksi.
– Itse saan tästä työstä merkityksellisyyttä, kun pystyn olemaan avuksi muille ihmisille. Pystyn ratkaisemaan heidän ongelmiaan ja tuomaan heille helpotusta elämään, Rantanen sanoo.
Keittiöpsykologia kiinnostaa
Johanna Rantanen nimeää harrastuksekseen ”keittiöpsykologian”. Hän lukee paljon self helpiä ja populaaritieteellistä kirjallisuutta ihmisestä ja ihmisten keskinäisistä suhteista.
– Tykkään analysoida asioita ja ratkoa ongelmia, liittyivät ne työelämään tai muuhun elämään. On hauskaa, kun saa lisättyä ymmärrystä elämän eri ilmiöistä, hän sanoo.
Rantanen sanoo, että kun hän innostuu jostain aiheesta, hän innostuu täysillä ja lukee siitä kaiken. Tällä hetkellä hän lukee Robert V. Levinen teosta Stranger in the Mirror – The Scientific Search for the Self. Sen pääteesi on, että ei ole olemassa mitään aitoa itseä, vaan meissä jokaisessa on monia puolia riippuen siitä, mistä katsoo.
Koska Rantasen työhön kuuluu niin paljon esimiestyötä ja johtamista, hän haluaa oppia etenkin ihmisten persoonallisuuteen ja vahvuuksiin liittyvistä asioista.
– Minua kiinnostaa tosi paljon, miten saadaan ihmisistä parhaat puolet esiin ja miten saadaan ihmiset jaksamaan työssä ja voimaan hyvin.
Arkisto